Kuulontutkimukset

Ihmisen korva aistii normaalisti ääniä hyvin laajalta taajuusalueelta (20 Hz - 20000 Hz). Kuulontutkimus suoritetaan 125 Hz - 8000 Hz alueelta, joka on tärkein taajuusalue puheenymmärtämisen kannalta.

Audionomi testaa kuulosi äänieriössä erilaisilla kuulontutkimusmenetelmillä, joita ovat esimerkiksi puhdasääniaudiogrammi, puheaudiogrammi, luujohtomittaus ja epämiellyttävyyskynnys. Kumpikin korva tutkitaan erikseen, koska kuulonaleneman asteet voivat olla kummassakin korvassa erilaiset.

Saatua kuulokäyrää verrataan normaalikuuloisen tutkimustulokseen. Saatua tutkimusta kutsutaan audiogrammiksi.

Audionomi selvittää sinulle saadut tutkimustulokset ja sen, miten kuulovamma vaikuttaa päivittäiseen elämääsi ja kommunikointiisi. Saat häneltä myös tietoa ja ohjausta kuulokojeen hankintaan liittyvissä asioissa.

Saat aina tutkimuksen jälkeen kopion kuulontutkimustuloksestasi. Tulos kertoo hiljaisimman äänen (dB = desibeli = äänenvoimakkuus), jonka kuulet eri äänen korkeuksilla (Hz = hertsi = äänentaajuus).

Normaalikuuloisuuden rajana pidetään 10-20 desibelin kuulon tasoa. Jos puhekuulon kynnystaso laskee 30 desibeliin, puhutaan sosiaalisesta kuulokynnyksestä. Tämä tarkoittaa sitä, että joudut ehkä sanomaan usein mitä? tai voisitko toistaa uudelleen, sillä et kuule puhetta tarkkaan.

Kuulon tason ollessa 50-65 desibelin tasolla henkilö kuulee puhetta vain noin metrin etäisyydeltä. Kuurouden rajana voidaan pitää 90 dB tai siitä huonompaa tulosta.

Kuulonmittauksessa määritellään usein puhealueen kuulokynnys, mikä tarkoittaa 500 Hz, 1000 Hz, 2000 Hz ja 4000 Hz:n kuulokynnysten keskiarvoa.

Esimerkkeinä puheen kuuluvuuden äänitasoista metrin etäisyydeltä ovat esim. kuiskaus n. 40 dB, tavallinen puheääni n. 60 dB ja huuto n. 85 dB. Ääni vaimenee etäisyyden kasvaessa äänilähteestä. Mittauksilla haetaan kummankin korvan kuulon kynnystaso, eli pienin kuultava ääni eri taajuuksilla.

Saadut tulokset merkitään seuraavasti: oikea korva punaisella -o- ja vasen korva sinisellä -x-.

Kuulovamman vaikutus riippuu suuresti siitä, millä taajuusalueilla kuulovammasi on. Puheessa kuulolla vaikeasti eroteltavia äänteitä ovat korkeataajuiset äänet ja sellaiset äänteet, jotka eivät helposti näy huulilta, vaan muodostetaan suun sisällä (d, g, h, j, k, l, r, s) ja sellaiset, jotka kuulostavat samanlaisilta (n-l, i-y, m-n-ng)

normaalikuulo

0-20 dB = normaalikuulo

lievä kuulovamma

25-35 dB = lievä kuulovamma, ns. sosiaalisen kuulon kynnys

 

keskivaikea kuulovamma

40-75 dB = keskivaikea kuulovamma

vaikea kuulovamma

90 dB > vaikea kuulovamma, kuuro